Writing New Songs

Hello! Palauduttiin juuri Sao Paolosta Suomeen, jossa evästettiin konetta odotellessa Quasedilloja sekä brasilialainen nacholautanen. Reissuhan oli mitä mainion. Menomatkalla iskettiin burgerit feissiin Helsinki-Vantaan sporttibaarissa sekä kourallinen patonkeja ja tuoppeja Madridin kentällä. Saapuessamme oli jo aikainen aamupäivä lauantaina ja puolen tunnin viisumijonon jälkeen napattiin TurBussi kentältä sekä taksi Elisa Cole -hotlaan. Papparaisella ei ollut hajuakaan, missä sellainen on, joten kyseli liikennevaloissa neuvoa muilta taksikuskeilta. Eivät tienneet. Onneksi murulla oli repussaan navigaattori, joka ohjaili meidät perille hulppeaan lasiseinähuoneeseemme. Evästettiin Bar Nacional -ruokaketjun, paikallisten suosimassa ravintolassa, jonka tarjoama lasagne ei ole koskaan maistunut yhtä mehevältä. Ruoan päätteeksi käppäiltiin Mercediä pitkin Barrio Bellas Artesin kahviloiden ohi sekä Parque Forestal -puiston lävitse takaisin relaamaan ja valmistautumaan roadtrippiimme. Matkalla tsiigattiin hetkinen Centro Gabriela Mistral -taidekompleksin tanssiesityksiä ja edettiin takaisin pitkin Avenida Portugalia aina Vicuna MacKennalle ja sieltä Elisa Colelle.

Suzuki Swift starttaili hieman etuajassa kohti Valparaisoa. Matkalla jouduttiin venailemaan hetkinen jalkapallohuligaanien mellakkaa keskellä motaria, ennen kuin poliisit hajottivat accidentin vesitykeillä ja päästiin lipumaan kohti ränsistynyttä ja taiteilijoiden suosimaa, värikästä kaupungin keskustaa. Kaupunki ei ole mitenkään tavattoman suuri, joten ajettiin keskustan markkina-alueiden läpi aina satamaan, ja sieltä rantakatua pitkin kohti Vina Del Maria. Kimmeltävä Tyynimeri oli hieno aloitus päivälle ja uudelle viikolle! Hotel Montecarlo sijaitsi Playa Renacan läheisyydessä, joten suunnattiin heti majoittumisen jälkeen sinne käppäilemään markettireissun jälkeen. Los Pomairinos tarjoili perinteiset chileläiset mätöt aivan rannan läheisyydessä, jonka jälkeen olikin muikeaa vaipua unille kasinohotelliin.

Seuraavan etapin La Serena lähestyi chileläisen aamuisen radio-ohjelman pauhatessa taustalla. Vuokrattiin huoneisto aivan Play El Faron kupeesta – Departamentos El Farosta, jossa kukaan ei puhunut englantia eli Miia joutui lätisemään espanjaksi luuriin, jotta saatiin avaimet mestaan. Jäätiinhän perkele hissiinkin, minkä jälkeen kyllä maistui sapuskat, jotka tilailtiin lähistöllä Brisassa, Av Del Marin varrella surffivuokraamojen vieressä. Seuraavana päivänä raidatiin täydellisessä kuumaisemassa ja hiekka-aavikolla – vain huomataksemme, että bensa oli lopussa ja lähin Copec 200 kilsan päässä. Niinpä muutettiin reittiä sen verran, että koukattiin Copiaposta gasoliinia sekä matkaeväät UniMarcista. Taltaliin saavuttiin iltasella ja kannettiin kamat tunnelmalliseen majataloon nimeltä Paposo Inn Hostel, jonka yhdysvaltalaiset travellerit neuvoivat meidät röökikauppaan Avenida Arturo Pratin varrella pohjoiseen päin. Papparainen myi meille hatsit, minkä jälkeen vietettiin iltaa tsunamissa tuhoutuneella rannalla kulkukoirien pitäessä vartiota siitä, ettei päästy vahingossakaan Tyyneenmereen uintireissulle.

Antofagastasta käytiin nostamassa miljoona Chilen pesoa ja jatkettiin aina San Pedro De Atacamaan asti. Pascual Andino Gustavo Le Paige -kadun varrella oli ehkä siistein hotelli, jossa oon ollut ikinä. Nälän yllättäessä käveltiin Barros Cafeen avokadopastoille ja jatkettiin iltaa vielä Chelacabur-juottolassa korttelin päässä Caracolesin varrella. Huikea tähtitaivas tuuditti sikeään uneen ja aamulla oltiinkin maukkauden aamupalojen jälkeen jo matkalla Iquiqueen ja Hotel Sunfishiin aivan Playa Cananchan liepeillä. Moikattiin krokoja sekä alpakoita rannalla ja käpyteltiin Tomas Bonillalta aina Manuel Rodriquezin UniMarciin ostoksille seuraavan päivän trippiä varten. Iquique oli myös tuhoutunut pahoin Chilen järistyksissä, joten joka paikasta löytyi toimintaohjeet tsunamin ja quaken varalle.

Aamupäivällä saavuttiin Aricaan poliisitarkastuksen jälkeen. Jätettiin auto 18 de Septiembren sairaalan kupeeseen ja tallusteltiin Diego Portalesin bussiasemalle, josta vuokrattiin kimppataksi parin hauskan paikallisen kanssa ja päästiin rajatarkastusten jälkeen perille Perun Tacnaan. Hostal Gold Star oli hotellina loistava, mutta asiakaspalvelultaan ihan paska, joten en suosittele mestaa kenellekään. Sen sijaan Uros-ravontola tarjosi perinteistä perulaista sapuskaa Augusto B Leguian varrella. Arequipan bussi kuljetti meidät Mansion Rivieraan La Mercedillä, kaupungin historiallisessa keskustassa Plaza De Armasin lähellä. Oltiin niin saatanan nälkäisiä, joten etsittiin illallispaikkaa Emmelin sekä Mistin varrelta kuitenkaan löytämättä, sillä kaikki annokset sisälsivät lihaa. Loppujen lopuksi Real Plazan El Ekeko -rafla vastasi huutoon lihalautasineen ja viineineen Avenida Ejerciton varrella. Huh, mitkä eväät!

Sunnuntaiaamuna bussit eivät liikkuneet mihinkään. Niinpä noustiin minibussiin 10 intiaanin kanssa, kohteena Juliaca. Kusetti niin paljon, kun päästiin perille, että etsittiin ekana Kuikan Pasi jostain keskustasta, sen jälkeen seurattiin Puno-huutoja bussin perässä, ja kohta oltiinkin perillä Cantuta Innissä Tacnalla, seuraavana etappina illallissnäkit sekä bisset Positive Rock & Reggae Baarissa Lima-kävelykadun varrella, josta muuten ostin Inka-tupakkaakin joltain kaupustelijalta ja Miia uuden pöllökorun itselleen. Oli muuten hieno mesta se baari! Titicaca järven rannalta edettiin perille asti Desiquaderoon seuraavana päivänä vanhan papan kyydillä. Maitokärry kuljetti meidät raja-asemalle, jossa iskettiin leimat ja piipahdettiin privaattitarkastuksessa, sillä poliisi sai epäilyksensä, kun ei kuljetettu laukun laukkua mukanamme. Tallusteltiin vain yli. Mitään ei löytynyt, joten jälleen taksi – jonka perässä inkapariskunta – ja next up; La Paz!

Oli muuten jumalattoman iso mesta! Taksi tiputti meidät köysiratametron varrelle aivan viimeiselle pysäkille Rio Secoon. Juan Pablo II varrella tallustaessamme tajuttiin, että kyseinen kulkupeli olisi nopein kekustaan. Sinisellä ja punaisella linjalla päästiin perille kaupungin yli. Hotel Sagarnaga samannimisellä kadulla oli nappilöytö. Piipahdettiin kävelyllä ja illastettiin bussin buukkaamisen jälkeen epäperinteisesti hotlan ravintolassa, oli nimittäin perinteiset bolivialaiset mätöt. Miia sairastui tosin niistä, joten bussimatka keskusasemalta hyisessä lämpötilassa ei alkanut kovin mukavalla tavalla. Oli itelläkin laatta lentää, minkä lisäksi jouduttiin lahjomaan vielä poliisitkin raja-asemalla, jotta päästiin takaisin yli. Pian oltiin kuitenkin Aricassa Calle General Lagosilla ja Le Prince -hotellissa. Nukutti niin vitusti, että seuraavana aamuna ajettiin nollalla stopilla takaisin Atacamaan ja loistavaan North Terra Hotelliin uudella San Juanin kadulla aivan kaupungin kupeessa. Uima-altaalla vietettiin useampikin tunti, minkä lisäksi piipahdin hiekkasurffilla lähistöllä, katsottiin auringonlasku Valle De Lunassa ja illastettiin pariin otteeseen sekä Blancossa että Adobessa, jotka molemmat tarjosivat loistavaa chileläistä pöperöä sekä illan tullen kunnon bonfiret sekä esiintyjiä lavan täydeltä.

Oltiin elämämme voimissa muutaman yön totaalilevon jälkeen, kun Suzuki starttasi 1300 kilometrin matkan rantatietä pitkin kohti Vicunaa La Serenan naapurissa. Hostal Las Delicias samannimisellä kadulla oli ihana puutarhakotimajoitus. Ei jaksettu paljoa katsella maisemia, vaikka paikalla on X-Filesin maine ufojen laskeutumispaikkana. Seuraavan päivän aikana jatkettiin 1400 kilometriä Puconiin, jolloin maisemat alkoivat viimeistään Villaricassa näyttää enemmän pohjoismaisilta alppikyliltä kuin Etelä-Amerikalta. Oli muuten hieno kaupunki se Pucon kaikkine reppureissaajineen. Pasaje Tinquilcon Hostal French Andes oli yllättävän moderni majatalo, tosin taukoamaton sade vähän häiritsi maisemien fiilistelyä. Osornoon kävi matka seuraavana aamuna. Auto parkkeerattiin Portalesin varrelle ja edettiin tylsää Eleuterio Ramirezia pitkin bus stationille. Liput kouraa, bisset yläkerran kahvilassa ja suuntana Bariloche Argentiinan puolella.

Maisema vaihtui lumiseksi ja hyytäväksi. Lisäksi Barilochessa satoi. Ei auttanut, koska ei ollut massia – suuntana Hotel Tivoli Mitrellä, pääkadulla siis. Saatiin huomata, että Argentiinassa ei rahaa vaihdeta helpolla, kun normaalivaihdossa tarvitaan jumalaton määrä paperityötä. Kannattaa siis tehdä vaihdot jonkun paikallisen pikkuputiikissa. Joka tapauksessa istahdettiin rahanvaihdon jälkeen Friends-ravintolaan Empanadalle ja jättibisselle.

Auto oli säilynyt tallessa kadun varressa. Siispä suuntana Chiloen saari. Ohitettiin Castron pikkukaupunki historiallisine kirkkoineen San Martinilla ja edettiin pimeän tullen aina Quelloniin asti Costanera Peddro Montin rantakadulle Tierra Del Fuegoon, joka muistutti Hohdon hotellia pienellä mummovivahteella ja oli NIIN SAATANAN kylmä. Aamulla unohdin laturin seinään, joten oli palattava takaisin autolla. Vuorossa seuraavaksi Ancud ja PINGVIINIT, joita nähtiinkin luonnossa pällistelemässä Isla Cochinosilla. Hienoa! Seuraavana keula kiiti Tulimaata kohden Puerto Monttin ohi Parque Nacional Alerce Andinoon ja Huilaihuen kansallispuiston pikkuruiseen Hornopireniin parilla lautalla. Edemmäs ei päästy, sillä seuraava lossi lähti aamulla. Hotel Oelckersissa oli yksi ainut huone vapaana, joten sehän me otettiin. Tavattiin satamassa myös erittäin hieno kulkusessu, joka me ristittiin Honoluluksi. Seuraavan päivän etappina oli hidden beach Bahia Mansassa. Olihan se hieno, mutta saatanan navigaattori johdatti meidät sinne kaikenmaailman peltoteiden ja sademetsien läpi, jotka olivat täynnä kaatuneita puita. Matkalla tsekattiin tylsät travellereiden kansoittamat Puerto Varas ja Frutillar, joissa ei ollut YHTÄÄN mitään nähtävää, kuten ei Valdiviassakaan, johon sattuman kaupalla päädyttiin kuitenkin yöksi tienvarsimotelliin Ramon Picartella. Samalta tieltä löytyi Kärkkäisen tyylinen tavaratalo, josta saatiin tarpeeksi safkaa. Motlasta täytyi poistua 12 tunnin kuluessa, eikä ollut suurta intoa jäädä pitemmäksi aikaa – niinpä suuntana rokkikaupunki Concepcion – ei napannut, ja lopuksi surffiparatiisi Pichilemu. Hotel Aulani Costaneran varrella oli loistava paikka La Caleta -ravintoloineen. Aamuisella ohitettiin El Yugon luonnonpuistoalueet ennen auton palautusta Santiagon Bellavistalle. Saatiin vielä täysi hinta takaisin, vaikka autosta vuosi nesteitä ja se oli yltäpäältä paskassa.

Plaza De Armas vilisi porukkaa aivan kuin Mercado Centralkin Rio Mapochon rannalla. Cerro Santa Lucialta, Barrio Lastarrialta käännyttiin takaisin Bellavistan bilealueelle aina Cerro San Cristobaliin saakka kukkoloille. Sateenkaariystävällinen Viva La Vida Constitution-kadulla löi tiskiin kuoria juustolla ja kunnon kala-annokset viimeiselle päivälle. Aamulla edettiin taksilla asemalle ja Sao Paolon brasilialaiseen vetämään Quasedilloja ja muuta kivaa. Hieno päätös reissulle koettiin vielä Heathrowlla, kun Cafe Neron paahtoleivät ja bisset tuudittivat takaisin Suomeen ja Marpan majoitukseen Länsisatamaan. Hienoa!

Edellisellä viikolla ennen South Americaa lähdettiin toimiston väen kanssa aamulennolla Helsingin kautta Milanoon. Malpensan kentältä huristeltiin päärautatieasemalle ja panini-olut-pysähdyksen jälkeen Veronan läpi Bolzanoon asti. Parkhotel Luna Mondschein oli puutarhoineen varsin vaikuttava yöpaikka Via Piavella aivan Piazza Del Muncipion vieressä, joskin talsittiin suoraan Enovit-viinibaariin Via Dr. Josef Streiterilla ja sieltä Pizzeria Tiroliin Franzisganergassen kulmassa. Seuraava päivä kului Eurac-keskuksessa Viale Druson varrella konferenssissa. Päätiin käväistä Itävallan puolella, joten bussi vei alppikylien läpi Südtiroler Strasselta sateiseen ja kylmään Innsbruckiin, jossa vaeltelin kaljan ja viskin voimalla muutaman tunnin ennen pimeällä paluuta. Aamulla hölkkäsin Roncolon linnaan kukkuloilla ja sieltä viinitiloja kierrellen takaisin. Hieno reissu!

Vielä kesän puolella soitettiin Kaaoslavalla Kulttuuribingon katujuhlien aikaan. Olin juuri parantunut järkyttävästä flunssasta ja Jacekin oli suuntailemassa meille päin viikonlopuksi. Tsiigasin koko lepoviikon ajan El Chapoa Netflixistä, ja lauantaina olinkin iskussa, kun aloitettiin puistoshow. Mukavasti porukkaa ja tuttuja paikalla eli jatkothan järkättiin meidän parvekkeella auringon laskeutuessa. Jace sai ilmeisesti vanhentuneesta kebabrullasta ruokamyrkytyksen ja makasi koomassa makuuhuonessamme. Muulla porukalla korkattiin meidän häälahjapullot ja radiotoimittajan raahaamana vihdoin poistuttiin penthousestamme vähän ennen kahta. Bailattiin hullunlailla Ilonan retropuolella Nitron tarjoamien shottien virratessa ja aamun puolella otettiin vielä jatkobileet Epa Castorin kämpillä koko remmin voimin. Seiskan aikaan suunnattiin takaisin Lyöttyyn.

Seuraavalla viikolla kuitattiin bestmaniemme seurassa Escape Room aivan Kolon alapuolella Pakkahuoneenkadulla. Rockberry teki melkein kaikkensa, jotta EI oltais selvitty ulos mm. piilottamalla vihjeitä, mutta loppujen lopuksi illalliskutsujen mysteeri selvisi vain muutaman minuutin lasketun ajan jälkeen. Olihan se niin hauskaa, että muutaman viikon päästä selvitettiin naapurihuonekin Nitron ja Lauran kanssa – tosin tällä kertaa homma oli sen verran vaikeampi, että jäätiin aika kauas ulospääsystä – ei muuta vaihtoehtoa kuin jälkipelit Voxissa juustojen ja viinien kera, hahah. Anyway, koitti Keltaisen Aitan keikka hienossa säässä. Vedettiin oikein hyvä show ja jäätiin pimenevään iltaan baarin sulkemiseen asti futisjätkien ja bänditovereiden seurassa. Paineltiin vielä Amarilloon, jossa Epa tapansa mukaan juotti meidät melkein sammumiskuntoon kuohuviinitarjottimella.

Taiteiden Yö oli jälleen supermenestys, kun Mäkkärin eteen kokoontui SAATANANMOINEN määrä populaa fiilistelemään. De La Vegagin oli paikalla, joten jatkettiin Space Jamiin samaiseen Kaaoslavan puistoon fiilistelemään avaruusmeiningeistä, sieltä Pikisaaren Villatehtaalle Ninja-kollektiivin hämyilysessioon ja vielä Onsegen Ensemble Vännmanninsaaressa Teatterin takana. Parin päivän kuluttua koitti junamatka Stadiin. Pojat saapuivat paikalle samalla minuutilla, kun stoge starttasi. Lähempänä määränpäätä pistäydyttiin ravintolavaunussa, otettiin taksi Kallion sydämeen Lepakkomieheen, jossa skulattiin hieno show Softcore Suiciden ja Scars Remindin kera. Lopuksi vielä cäbillä Looseen fiilistelmään, eikä draamaltakaan vältytty, kun Nitro ja Jason kävivät aamulla läpi edellisen illan tapahtumia väkevien viinojen vauhdittamana iltaan asti.

Helsingin Taiteiden Yö starttasi meidän osalta Mechelininkadulla Bar Favelassa meksikolaisten lyhäreiden parissa. Ei mahduttu itse leffoja tsiigamaan, mutta istuttiin pihalla mojitolla ja pistäydyttiinpä Bäkkärilläkin tsekkaamassa karikatyyripiirroksia ennen erittäin paskaa Salaista Puutarhaa. Käveltiin vielä loppuillaksi Iso Roban Bar Palomaan skumpalle ennen feidaamista. Seuraavana aamuna paineltiin bussilla sateiseen Hankoon. Makaronitehdas kuositti Makasiineilla uuteen aamuun ja tunnelmallinen Viking Motel oli kaukaisesta sijainnistaan huolimatta maineensa veroinen. Käveltiin Mannerheimin perustamalta Neljän Tuulen Tuvalta aina venäläisten pitsihuviloiden ohitse Casinolle ja takaisin aina Itäsatamaan asti. Poikettiin vanhalla linnoituksella fiilistelemässä kalliolla hidden-meiningeissä, lopuksi illastettiin vielä Classic Pizzassa suomenruotsalaisen seurueen kailottaessa ankarasti vieressä. Vanha vesitorni keskustassa tarjoili hienot näkymät, mutta vähintään yhtä paljon kiinnosti Alko, josta nappasin Kosanderin paluubussiin ja seuraavaksi illaksi.

Matt Nitro oli ostanut meille häälahjaksi piletit Dangerin ja Dance With The Deadin häppeninkiin Ääniwallissa, joten jäbät saapuivat Marpan kämpille hieman ennen lähtöä. Venattiin Clarion Hotlan aulassa taksia suhteellisen pitkään ennen kuin päästiin Vallilaan. Aivan loistavat setit, ja lisäksi törmättiin Deadin kitaristiin röökipaikalla. Heti eventin päätyttyä otettiin taksi Rocksiin, jossa Scars Remindin äijät olivat jo varsin hyvissä biletunnelmissa – niin mekin! Tequilan voimalla painettiin, ja voi jeesussaatana että oli huono olo seuraavana aamuna paluujunassa Uleåborgiin.

Bad ManKeysin kanssa keikkaillaan enemmänkin tässä myöhemmin, mutta syyskuun taitteessa vallattiin Rollo. Ajettiin paikalle Mustangillani, ja majoituttiin Ukkoherrantiellä Matkustajakoti Outassa. ROPS pelasi vieressä, mutta haettiin safkaa sekä juomista Rovankadun K-Marketista ja jämähdettiin tuijottamaan lätkämatsia tabulta. Jäbät yöpyivät vuokraamassaa huoneistossa kivenheiton päässä Pahasta Kurjesta. Palloiltiin siellä hetkinen ennen lavalle nousemista heti Apinoiden jälkeen. Loistava show kaiken kaikkiaan, ja ilta jatkui vielä Roy Clubissa Maakuntakadulla sangrioiden ääressä. Käväistiin alakerran diskon puolella myös bailaamassa Tuiskun Anaa – mitäpä muutakaan, hahah… Smibu vietti synttäreitään varsin railakkaissa tunnelmissa ja oli erittäin hanakassa kuosissa yön päälle, AWESOME!

Lätkäkauden pyörähdettyä käyntiin istuttiin Icen, Mikael Huikarin sekä Hildenin kera Bumerangissa ja päätettiin siirtyä meille jatkamaan jälkipelejä viime perjantaina. Olihan kovat kemut – jäbät pistäytyivät saunassa, minkä jälkeen edettiin Letkunpuiston Helmeen tsiigaamaan Kukkola Kommunin keikkaa. Miia saapui sinne myöhemmin, ja olo oli sen mukainen lauantaiaamuna. Starissa tsiigattu uusin Tuntematon Sotilaskaan ei ainakaan keventänyt tunnelmaa – päinvastoin! Kirjoitetiin MDC:n kanssa uusia biisejä läjällinen ja ollaan reenattu niitä hetkinen Takalaanilassa, lisäksi oltiin YleX:n viikon artistina GHS:n kanssa, joten biisit paukkui koko vitun siisonin siellä. Hyviä juttuja meneillään siis eli ollaan kuulolla!

Don’t Breathe (Kauhuleffaksi tai trilleriksi luokiteltava teos, joka kuvaa kolmea nuorta murtovarasta hankkimassa mania kuka mihinkin tarkoitukseen. Kuten arvata saattaa, käy niin, että murtautuvat väärän miehen taloon – entisen Irakissa kuuroutuneen veteraanin – alkaa vitunmoinen ajojahti. Ihan otteessaan pitävä ja hyvää viihdettä viikonloppuihin.)

Nainen Junassa (Ristiriitaista palautetta saanut, Paula Hawkinsin romaaniin perustuva jännäri kertoo naisesta, joka tarkkailee päivittäin ”täydellistä perhettä” ohikulkiessaan paikallisjunasta. Hyvin nopeasti selviää, että perhe ei olekaan kuka tahansa, vaan liittyy naisen entiseen elämään, ja oikeastaan leffan päähenkilöinä onkin kolme erilaista naista sekä heidän perhettään. Pidin tästä HELVETISTI ja nimesinkin tämän naisten trilleriksi, haha. Loistava pätkä!

Ozark (Uutuussarja Flixissä kertoo perheestä, joka joutuu muuttamaan syrjäseudulle huumehommiin miehen velkojen vuoksi. Alku räväyttää heti hommat isoilleen, joten en ihmettele, miksi tästä sarjasta on puhuttu niin paljon. Taattua jatkumoa Weedille sekä Breaking Badille!)

Oxenfree & The Long Dark (Ostettiin ekana mainittu point-and-klikki pelastamaan syksyiset, suitsuke-kynttilä-kombon täyttämät illat ja hyvin se siinä onnistuu! Kertoo nuorisoporukasta autiolla, historiallisella saarella etsimässä ratkaisua mysteeriin, joka liittyy radioaaltoihin. Yhdistelee ajoittain myös 2D-ominaisuuksia a’la Abe’s Odyssey, mutta on tietenkin enemmän seikkailuhenkinen. Välillä pelissä ärsyttää suuresti sen ennaltaohjautuvuus, mutta jos tätä ei tiedosta, menee genren kärkikastiin heittämällä. Sen sijaan Long Dark on eräs viime vuoden puhutuimmista tapauksista, yhdistellen roolipeliä, selviytymistä, first-person-shooteria, ongelmanratkaisua ja avointa pelimaailmaa. Tarkoituksena on selvitä ulos erämaanarmoilta metsästämällä, ihmisasutusta etsimällä ja ennen kaikkea pitämällä hahmon energy levelit sellaisessa kuosissa, ettei kuolema korjaa. Mukavan avoin maailma antaa mahdollisuuden omiinkin hairahduksiin, joten diggailen kyllä kovasti tästä. Jostain syystä itellä menee vähän siihen Far Cry -kastiin – loistava peli kaikin puolin, mutta jotenkin se hohto on kadonnut näistä nykyajan first person -rymyistä.)

Ensin He Tappoivat Isäni (Uusi Flixin alkuperäiselokuva kertoo Punakhmerien valtakauden alusta Aasiassa sekä perheestä, joka ohjataan työleirille. Leffa kuvaa perheen pienimmän tytön elämäntarinan pelloilta pakenevaksi kulkuriksi sekä myöhemmin lapsisotilaaksi, johon iskostetaan väkisellä aatteen huonoimmat puolet. Erittäin viipyilevää, mutta ei nyt missään nimessä huonoa viihdettä. Ei missään nimessä sotaelokuva!)

Sully (Kuvaus kuulostaa erittäin tylsältä, mutta itseasiassa Hanks ja jälleen kerran Eastwood ohjaajana taikovat perin laimeesta aiheesta hienon kokonaisuuden. Sully on lentäjä Nykistä lähtevässä matkustajakoneessa, joka tekee pakkolaskun Hudsonjokeen ja kokenut lentäjä joutuu kuulusteltavaksi. Koko leffa keskittyy oikeusprosessin ympärille sekä etäisesti päähenkilön parisuhteeseen. TYLSÄÄ eikö? Ei todellakaan, vaan yksi parhaista leffoista viime vuosilta. Kato ite!)

Shh (Kuuromykkä nainen viettää iltaa, kun yhtäkkiä syrjäiseen taloon ilmestyy maskipäinen tappaja jalkajousen kanssa. Aluksi leffassa leikitellään nimenomaan kuuro-astelemalla, mutta tästä luovutaan ja paskasta tulee pelkkää slasher-kauhua. Ei kuitenkaan ihan surkea, mistä kertoo se, että katsoin tän loppuun asti. Koko leffa käydään pihaympäristössä, mutta kuten arvata saattaa, mitään uutta tämä ei lupauksistaan huolimatta genreen tuo.)

Creep (Found-footage-pätkä puoliammattilaiskuvaajasta, joka pyydetään kuvaamaan syrjäkylälle erään kuolemansairaan miehen päivää, jotta tämä saisi lähettää viimeiset terveiset vielä syntymättömälle lapselleen. Homma menee erittäin oudoksi, ja suht miellyttävästä miehestä alkaa paljastua vaikka mitä. Ukon siskokin varoittelee kuvaajaa ja tämä pääsee loppujen lopuksi paikalta pakenemaan. Loppuratkaisu pelastaa oikeastaan koko elokuvan – katsoinkin tämän loppuun saakka! En ole koskaan välittänyt kyseisestä genrestä, mutta tämä oli erittäin loistavaa kamaa ja on varmasti must-nähtävää alan ystäville.)

The Gift (Erittäin hyvä kauhu/trilleri hyvinmenestyvästä pariskunnasta, joka muuttaa taksaisin miehen kotiseudulle hienoon taloon. Törmäävät huonekaluliikkeessä sitten äijän vanhaan tuttavaan kouluajoilta, joka alkaa lähetellä erinäisiä lahjoja pariskunnalle sekä tunkea kutsumattomaksi vieraaksi illallisille jne. Juoni luodaan hienosti ja se etenee pikkuhiljaa kohti kliimaksia, josta ei käänteitä puutu. Erittäin mukavaa katseltavaa vuoteessa!)

It (No pitihän se käydä Starissa Miian ja Maijan kanssa tsiigaamassa tämäkin – heti toimistolla katsastetun Hohdon perään, ja oli kyllä ehkä paras kauhuelokuva, jonka olen nähnyt. Loistavat lapsinäyttelijät, Stranger Thingsistä tuttu tunnelma, biisit kohdillaan – siis kaikki elementit. MUTTA. Olisi voinut olla puolisen tuntia lyhyempi, jolloin muutenkin tuntui luontevalta lopettaa kerronta. Siinä tapauksessa King-filmatisointi olisi yltänyt heittämällä klassikkokategoriaan.

The Invisible Quest (Voisin suorilta kutsua tätä melkeinpä vuosikymmenen parhaaksi elokuvaksi. Menestyvää bisnesmiestä syytetään murhasta, johon hän ei näytä syyllistyneen. Syrjäisellä kylätiellä rakastaja kyydissä -ajettu kolari kuitenkin muuttaa asetelman päälaelleen ja alkaa kilpajuoksu aikaa sekä syyttäjiä vastaan. Juonenkäänteet on kuvattu niin loistavasti, että kylmät väreet etenevät pitkin selkäpiitä useampaankin otteeseen ja viimeistään HUIKEASSA loppukohtauksessa, joka vetää vertoja Usual Suspectsin lopulle a’la Kevin Spacey. Enempää juonesta kertomatta – SUN ON PAKKO KATTOO TÄÄ!)

The Mist (Kingin Usva-teokseen perustuva sarja, joka pitää otteessaan ihan viimeiseen hetkeen asti. Erinomainen tulkinta tästä paljon filmatisoidusta aiheesta, jossa kaupungin ylle laskeutuu salaperäinen usva, ja ihmiset piiloutuvat koteihinsa sekä erinäisiin julkisiin tiloihin. Eläjiä on tietysti monenlaisia tässäkin yhteydessä, mutta jokainen hahmo on kuvattu ja näytelty jotenkin mieleenpainuvasti. Osittain tuo mieleen vanhahkon Carnivale-sarjan HBO:lta. Vertauskuvallisesti tää luo illuusion ihmisten käyttäytymisestä erilaisissa hätätilanteissa.)

Sicario (Loistavasti rakennettu kuvaus huumekartellien sodista Meksikon ja Jenkkien välimaastossa. Del Toro ottaa erinomaisesti homman haltuun JÄLLEEN sääntöpykäliä venyttävänä agenttina ja saa seurakseen nuoren mutta karismaattisen naispoliisin, jota Emily Blunt onnistuneesti näytteleekin. Se jokin jää hiukan puuttumaan, jotta noususi Trafficin kaltaiseksi kulttileffaksi, mutta on kyllä erinomaista toimintadraamaa kaikinpuolin.)

Message From The King (Alku lupailee paljon, kun Afrikasta saapuu mies suoraan Losin pahimpaan alamaailmaan etsimään siskoaan. Kaikki ei ole miltä näyttää ja kostoleffahan tästä kehkeytyy alun jälkeen. Asetelma olisi hyvä, mutta tässä päädytään liian nopeasti ennalta-arvattavaan ”hyvä mies / ENTINEN pahis kostamassa” -kliseistelyyn eli metsään mennään perinteisellä jenkkeilyllä. Kyllä tämän katsoo kuitenkin iltaleipien seurassa.)

Given (Aivan jumalattoman hieno dokumentti hipahtavasta surffiperheestä reissaamassa ympäri maailmaa aaltojen perässä, vähään ja yksinkertaiseen tyytyen. Myös lapsista kasvatetaan maailmaa syleileviä backpackereita, mutta eniten tässä pätkässä säväyttää maisemat sekä hieno kuvaustekniikka. Nimenomaan lajin harrastajille ja reissaajille omiaan!)

Cigarettes After Sex & The Midnight’s Remixes (CAS oli itelle jokseenkin tuntematon slowdown-artisti ennen uusinta julkaisua, mutta Nitron innoittamana löin kuunteluun ja täytyy myöntää yllättyneeni enemmän kuin positiivisesti tästä JOKAISEEN tilanteeseen soveltuvasta bluesvaikutteisesta fiilistelystä. Midnight on taas pursottanut onnistuneesti omasta retrofuture-meiningeistään euro tranceksi jopa luokiteltavia remixejä, jotka ovat omiaan reissun päällä tai vaikka kuntopyörää polkiessa. Myös unimusiikiksi sopivat nämä molemmat!)

Operation Avalanche (Found Footage -kamaa NASA:n suuresta operaatiosta kuulentojen aikana. Kuinka hyvä asetelma voikaan olla? Ja kuinka helvetin tylsän leffan hei saivatkaan aikaan, ei jeesus! Edes näin loistava juoni ei riitä pitämään silmiä kiinni mukahauskassa/jännittävässä roskassa yli kymmentä minuuttia. Ei kannata vaivautua!)

How To Be A Latin Lover (Katsastettiin tämä bussissa matkalla Arequipaan. Näköjään kaikissa lattareiden pätkissä näyttelee Eugenio Derbez – niin tässäkin, ja vaikkei mitään tajuttukaan, juoni ja dialogia oli helposti arvattavissa ilman ääniäkin. Nuori kundi nai vanhemman rouvashenkilön vain rahan vuoksi ja elää leveästi hulppealla tilalla, kunnes tajuaa, että nainen vaihtaa nuorempaan, haha. Ukko jää puille paljaille ja rientää siskonsa suojiin opettelemaan alusta normaalia elämää. Aivotonta komediaa, mutta näytti ainakin bussimatkoilla toimivan!)

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Epa Castor # Matt Nitro # JJ Mickey Mick Michaels # Kuopio RockCock 2017 # Kuopiorock

# Groupie High School # Matt Nitro # JJ Mickey Mick Michaels # Kuopiorock

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Matt Nitro # Smippe Youngblood # JJ Mickey Mick Michaels # Kuopio RockCock 2017 # Kuopiorock

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Epa Castor # Smippe Youngblood # TV Pub Rock

# Groupie High School # Matt Nitro # Epa Castor # JJ Mickey Mick Michaels # Lepakkomies Helsinki

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Hanko

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Matt Nitro # Mikael Huikari # Ravintola Dyyni

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Matt Nitro # Flashback Future # Ääniwalli

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Epa Castor # JJ Mickey Mick Michaels # Matt Nitro # Smippe Youngblood

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Matt Nitro

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Hanko

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # San Pedro De Atacama

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Hotel Sunfish # Iquique

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Taltal Chile

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Sandboarding

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Epa Castor # Smippe Youngblood # TV Pub Rock

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # San Carlos De Bariloche

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Bahia Mansa

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Sandboarding

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Bahia Mansa

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Sandboarding # San Pedro De Atacama

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Iquique Chile

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # San Pedro De Atacama # Valle De Luna

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Arequipa Peru

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Lapland Hotel Oulu

# Groupie High School # Vinny Olavi # Vincenzo Olavi # Vinny's Playground # Modern Day Cowboys # GHS Racing # Knockout Cocktail # Sisters Of Rain # Nti Kaleva & The Mistake # Lapland Hotel Oulu